Kaunasissa (suomen)

Tervetuloa Kaunasiin, jossa on parhaiten säilynyt Liettuan kansallinen luonne ja jossa kaikille on jotain tekemistä. Vierailkaa Liettuan sydämessä ja aistikaa sen ainutlaatuinen ilmapiiri.

Neris- ja Nemunas-jokien sylissä

Siellä, missä Nemunas-joki halaa Neris-jokea ja vie vetensä kohti Itämerta, on jo pitkään asunut toimelias yhteiskunta, joiden asuinpaikasta tuli Kaunasin kaupungin alku. Maanteiden ja vesiteiden risteys oli maantieteellisesti tärkeä paikka, joka veti ihmisiä asettumaan nykyisen kaupungin alueelle. Kautta aikojen kaupunki oli tärkeä kauppareittien risteys, mutta sen lisäksi sen kautta kulki myös kirjojen salakuljettajien ja postin kuljetusvaunujen reitit, kaupungin läpi matkusti lukuisia matkailijoita, diplomaatteja ja valtionjohtajia. Kaupungin historia on täynnä sotia ja taisteluja, tulipaloja ja tuhoutumisia, mutta kaikkien vaikeuksien jälkeen kaupunki on aina noussut jaloilleen. Rauhallisemmat ajat tulivat vasta Žalgiris-taistelun jälkeen vuonna 1410, jolloin saksalainen ritarikunta heikkeni. Kaupunki alkoi kasvaa ja siitä tuli tärkeä kauppakeskus. Kauppareitit lännestä Vilnaan, Novgorodiin, Moskovaan ja kauemmas itään kulkivat Kaunasin läpi.
1400-luvusta alkaen Kaunasissa asui paljon käsityöläisiä. Kuuluisimmat olivat kutojien, puuseppien ja asevalmistajien työpajat, Nemunas-joen rannalla on toiminut telakka. Kaupunki kasvoi nopeasti ja puutalojen sijaan nousivat pian punatiilirakennukset. Kaupungin kultaisen ajan keskeytti 1655-1661 vuosien sota. Sodan aikana kaupunki tuhoutui pahasti, ja melkein jokainen rakennus vaurioitui. Sen jälkeen seurasi vaikea sotien, tulipalojen ja epidemioiden aika. Kolmannen Liettua- Puola -valtion jaon jälkeen, vuonna 1795, Kaunas siirtyi Venäjän imperiumille, ja siitä tuli linnoitettu rajakaupunki Venäjän ja Preussin rajalla, joka silloin kulki Nemunas-joella. Vuonna 1842 Kaunasista tuli kuvernementti keskus, ja elämä kaupungissa vilkastui. Vuonna 1847 suunniteltiin nykyisen keskustan katuverkosto. Vuonna 1863 rautatieyhteys Varsovaan valmistui, ja jokiliikenne vilkastui samalla, kun kauppayhteydet Tilsitin, Klaipėdan ja Danzigin (Gdansk) kaupunkien kanssa vahvistui. Vuodesta 1892 lähtien kaupungin julkinen liikenne oli hoidettu hevosten vetämillä raitiovaunuilla. Vuonna 1929 ne vaihdettiin busseihin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kaunasista tuli väliaikainen Liettuan pääkaupunki, ja se alkoi kasvaa voimakkaasti.

Silloin perustettiin ensimmäinen yliopisto, jossa opetuskielenä oli liettua, kaupunkiin rakennettiin vaikuttavat Liettuan Pankin pääkonttori, Sotilastalo (Karininkų ramovė), Talous ja ammattien palatsi sekä postin rakennus, elokuvateattereita, kahviloita ja ravintoloita. Toisen maailman sodan aikana ja sen jälkeen, Liettuan olleessa ensin natsi-Saksan ja myöhemmin Neuvostoliiton miehitettämänä, vahvasti liettualainen Kaunas oli vastustusliikkeen keskuksena. Neuvostoliiton aikana Kaunasista yritettiin tehdä asevalmistus- ja teollisuuskaupunki toivoen, että se heikentäisi miehitysvastaiset tunteet, mutta kaupunki kasvoi nopeammin ja sinne muutti enemmän koulutettuja ihmisiä ja opiskelijoita näin säilyttäen vastustusliikkeen. Itsenäistymisen jälkeen Kaunasissa avautuivat uudet kasvumahdollisuudet, ja kaupungista tuli dynaaminen, nuori ja progressiivinen.

KIERTOAJELU

1. Kaunasin linna (Papilio g. 17)

Luultavasti ensimmäinen kivi- ja tiililinna Nemunas- ja Nerisjokien yhdyskohdassa oli rakennettu 1300-luvun loppupuolella, jolloin alkoivat saksalaisen ritarikunnan hyökkäykset. Linna oli ilman torneja ja sitä suojeli kaksi tiili- ja kiviseinää. Sissimäiset seinät olivat neliönmuotoiset. Linna oli tehokas este. Monia vuosikymmeniä ritarit eivät suostuneet hyökkäämään linnaan ja ohittivat sotaretkien aikana Kaunasin. Vuonna 1362 iso armeija oli kerätty Preussissa. Kaunasin linnan hyökkäykseen osallistuivat ”vierailevat” ritarit Englannista, Italiasta ja Saksasta. Hyökkäyksessä linna tuhoutui täysin. 1400-luvulla linna rakennettiin uudestaan, ja sitä vahvistettiin: linnan seinät olivat 12-15 metriä korkeita ja jopa 3,5 metriä paksuja, linnalla oli jo neljä puolustustornia ja puolustuksena toimi vallihauta. Linnaan pääsi ainoastaan kahdella nostettavalla sillalla ja kahden portin kautta. Vuonna 1611 Neris-joen tulva tuhosi osan linnasta. Veden vaikutuksesta molemmat pohjoistornit ja yli puolet kaikista puolustusseinistä kaatuivat. 1600- ja 1700-luvuilla sodat ja tulipalot tuhosivat linnaa entistä enemmän. 1800-luvulla vallihauta oli täytetty ja hylättyjen linnan raunioiden tuhoutuminen jatkui. Ensimmäiset arkeologiset tutkimukset tehtiin vuosina 1925-30. Tähän päivään asti on säilynyt ainoastaan osa seinistä ja ympyrätornista sekä neliömuotoisen puolustustornin perustukset. Linnan raunioiden säilytystyöt tehtiin vuosina 1954-61. Myöhemmin rauniot peitettiin väliaikaisilla katoilla suojelemaan ne säävaikutuksilta. Linnan rauniot korjattiin uudelleen vuosina 2009-2010. Linnan alueella järjestetään historialliset näytelmät ja muut tapahtumat ja konsertit.

Toivo unelmien toteutumista! Liettuan suurimpien jokien yhdyskohta on hyvin tunnettu maagisen merkityksensä vuoksi. Nemunas-joki on miespuolinen, ja Neris-joki on naispuolinen. Jokien yhdyskohdalla on parin naimisiinmenon merkitys. Joet yhdistävät Kaunasissa eivätkä eroa koskaan! Niille, jotka haaveilevat unelmien toteutumisesta tämä on täydellinen deittipaikka.

2. Pyhän Yrjön kirkko ja Bernardiinien luostari (Papilio g. 7, 9)

Korkea ja kaikilta puolilta hyvin näkyvissä oleva Pyhän Yrjön kirkko on yksi ensimmäisistä kirkoista Kaunasissa. Vuonna 1468 linnan yhteyteen rakennettiin puinen kirkko kaupunkiin asettuneille Bernardiini-munkeille. Jo vuonna 1471 alkoi kivisen Pyhän Yrjön kirkon rakentaminen. Tasan tarkkaan ei tiedetä, milloin se valmistui, mutta ainakin jo vuonna 1503 se oli jo toiminnassa. Korkea katto, suuri tilavuus ja tiiliseinät korostavat kirkon goottilaista tyyliä. Kirkolla on kolme laivaa ja viisi holvia. Noin 1,4 metriä paksuja seiniä tukevat massiiviset kontraforssit. Kirkko on rakennettu monta kertaa uudelleen palojen ja sotien tuhojen jälkeen. Vuonna 1812 Napoleonin armeija käytti kirkkoa jauhovarastona. Viimeinen suuri remontti tehtiin vuonna 1936, mutta sotien jälkeen kirkkoa käytettiin taas varastona. Vuonna 2005 munkit saivat kirkkonsa takaisin erittäin huonokuntoisena. Kirkkoon on liitetty 1500-luvulla rakennettu luostarirakennus, jossa on säilynyt paljon goottilaisen tyylin piirteitä.

3. Pyhän Kolminaisuuden kirkko (Rotušės a. 22)

Tämä kirkko on hallitseva rakennuskokonaisuuden osa. Kirkkoa alettiin rakentaa vuonna 1634 ja se valmistui vuonna 1703. Renessanssin tyyli on hallitseva, mutta kirkolla on myös goottilaisen tyylin piirteitä. Tornissa olevaa pääsisäänkäyntiä koristaa renessanssityylinen portaali. Kirkko on rakennettu vuonna 1624 tulipalossa tuhoutuneiden rakennuksien päälle. 1400-luvulla rakennettujen ja palossa tuhoutuneiden kaupunkilaisten talojen osat käytettiin läntisen kirkon seinän ja luostarin seinän rakentamisessa. Peruskorjauksen jälkeen ne osiot jätettiin näkyville. Koristeellisin luostarin rakennus on myöhäisrenessanssin tyylinen keskuspalatsi. Luostarin rakennus on liitetty Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon ja muodostaa rakennuskokonaisuuden, joka on yksi arvokkaimmista renessanssin arkkitehtuurin rakennuksista Liettuassa. Vuonna 1864 Bernardiinien luostari oli suljettu ja koko rakennuskokonaisuus annettiin hiippakunnan ja seminaarin käyttöön. Nykyään osa rakennuksista kuuluu Kaunasin kurialle ja Vytautas Magnus -yliopiston teologiselle tiedekunnalle. Rakennuksien lähelle rakennettiin vuonna 2005 muistomerkki piispalle ja absolutismin puolustajalle Motiejus Valančiusille.

4. Raatihuoneen aukio (Rotušės aikštė)

Kaunasin Raatihuonen aukion historia on pitkä ja monimutkainen. Vuonna 1408 Kaunas sai Megdeburgin kaupunkioikeudet. Kaupungin ydin koostui torista ja kaupunginvaltuuston päämajasta. Pääkauppatie Užnemunėen meni nykyisen raatihuoneaukion läpi, jossa silloin sijaitsi tori. Tulipalo nopeutti kaupungin keskustan uudistamista. Vuonna 1540 tehtiin uusi Kaunasin kaupungin kaava. Sen mukaan keskustaan suunniteltiin neliömuotoinen toriaukio ja sen ympärille kahdeksan asutuskorttelia, jotka jakautuivat 34:ään erikokoiseen tonttiin. Uusi keskusaukio oli tyypillinen sen ajan Keski- ja Länsi-Euroopan kaupungille. Keskustaan johti yhdeksän tärkeää tietä ja katua. Tilava 2,6 hehtaarin kokoinen toriaukio oli paljon suurempi kuin muissa kaupungeissa. Aukio erottui sen ympäröivistä tiheästi rakennetuista kortteleista. Kauppiaat ja käsityöläiset rakensivat talojansa aukion ympärille. Markkinoiden lisäksi aukiolla kuulutettiin kaupunginvaltuuston sekä oikeuden päätökset, aukiolla oli myös kaupungin jalkapuu. Kaupungin tärkeimpänä rakennuksena raatihuone oli hallitseva kaupungin siluetissa. Vuonna 1732 riehuneen tulipalon jälkeen jäi vain muutamia kymmeniä rakennuksia. Raatihuone vaurioitui myös pahasti. Uudelleenrakennustyöt jatkuivat aina 1700-luvun loppupuolelle asti. 1800-luvulla Varsova- Pietari -yhteyden käyttöön oton jälkeen torilla rakennettiin postihevosten aseman. Aukio menetti kaupallisen merkityksen ja armeija käytti sitä sotaharjoituksissaan, myöhemmin sitä kutsuttiin myös Paraatien aukioksi. Raatihuoneen eteen rakennettiin muistomerkki Venäjän armeijan voitolle Napoleonia vastaan vuonna 1812. Muistomerkki säilyi aina ensimmäisen maailman sodan asti. Vuonna 1847 uusi kaupunginosa kaavoitettiin ja aukio menetti vähitellen myös Kaunasin keskustan edustustarkoituksensa. Raatihuoneaukio ja sen kruunaava raatihuone edustavat hyvin tyylien muutoksia ja kaupunginkaavoituksen ideoita.

4.1. Raatihuone (Rotušės a.)

Raatihuoneen pääpiirre on eleganssi ja hoikkuus. Sen 53-metrinen torni on korkein Vanhassa kaupungissa. Nykyinen raatihuonerakennus ei ole ensimmäinen Kaunasissa. Tulipalo tuhosi nykyisen raatihuoneen edeltäjän, ja 28. heinäkuuta 1542 alkoi uuden raatihuoneen rakentaminen. Tähän päivän asti on säilynyt asiakirja, joka kuvailee tarkasti rakentamisen aloitusseremonian. Kaupunginvaltuuston jäsenet laittoivat pääperustuskiven alle yhden florenin (silloisen rahayksikön) ja pienen tynnyrin simaa. Silloinen raatihuone suunniteltiin kaksilaivaiseksi nykykokoiseksi rakennukseksi. Raatihuoneessa oli erikokoisia tiloja kaupunginvaltuuston käyttöön, oikeussali, kaupungin rahasto, arkisto, kauppatilat sekä vankila kellarissa. Toisessa kerroksessa olleesta oikeussalista johti kapeat portaat suoraan vankilaan. Silloisen tornin edessä oli eteinen, joka sulkeutui nostosillalla. Tulipalon jälkeen raatihuone korjattiin vuosina 1771-80. Silloin rakennettiin myös uusi torni ja kello. Tornin huipulla oli kullattu tuuliviiri, joka oli koristeltu kaupungin ja valtion vaakunoilla sekä kruunulla, joka symboloi kaupungin itsenäisyyttä. Muotonsa ja valkoisen värinsä takia raatihuonetta kutsutaan usein Valkoiseksi joutseneksi. Vuoden 1974 peruskorjauksen jälkeen rakennusta käytetään maistraatin hääseremonioille, pormestarin virallisille vastaanotoille sekä muille kaupungin juhlille. Raatihuoneen kellarissa toimii Keramiikan museo. Vuonna 1973 raatihuoneen rakennuksen lähellä löydettiin 1300-luvulla käytetyt vahasulattamisuunit. Vuodesta 2002 alkaen yksi niistä on näkyvissä.

4.2. Asuinrakennukset

Rotušės a. Nr.1-6 (Itäinen aukion osa)

Itäisen aukion osa on vanhin ja siellä asuivat rikkaimmat kauppiaat. Tiiliasuinrakennukset paloivat ja romahtivat sodan aikana vuosina 1655-61. Sen jälkeen niiden uudelleen rakentaminen kesti pitkään. Ensimmäisissä rakennuksien kerroksissa olivat useimmiten kaupat ja kauppiaiden toimistot, toisissa kerroksissa sijaitsivat asuntilat ja tavarat säilytettiin vinteillä, kellareissa ja lisärakennuksissa. Monien korjauksien takia alkuperäistä interiööriä ei säilynyt, mutta Nr. 2 merkatun talon yhdessä huoneista jäivät todella arvokkaat, autenttiset goottilaiset kaaret. Entiset asuinrakennukset, jotka on merkitty numeroilla 1, 2 ja 3, on korjattu niin, että niiden mallina on käytetty säilyneiden goottilaisen ja renessanssin tyyliset fragmentit. Rakennukset ovat julkisessa käytössä.

Rotušės a. Nr.23-29 (Pohjoinen aukion osa)

Tämän aukion osassa oli ainoastaan kaupunkilaisten talot, ja vanha kaupungin kaavoitus on hyvin näkyvissä. 1600-1700 –luvuilla aukion puolella seisoivat tiilirakennukset ja niiden takana korttelin syvimpiin osiin rakennettiin puiset talot. Rakennukset vahingoittuivat pahasti vuosien 1655-61 sodan aikana ja sen jälkeen muuttivat muotoaan monta kertaa. Numerolla 28 merkityllä rakennuksella on vanhalle kaupungille hyvin tyypillinen pieni sisäpiha. Luultavasti tämä 1500-luvun keskellä rakennettu goottilaisen tyylin talo oli kolmekerroksinen ja siinä oli myös kellari. 1600-luvulla talo uusittiin renessanssin tyyliin, taloon lisättiin frontonit (päätykolmiot), jotka oli suunnattu naapuritaloihin. Nykyään rakennuksen peruskorjauksen jälkeen talossa toimii Liettuan farmaation ja lääketieteen museo. Tämän talo vieressä on goottilaisella tyylillä rakennettu, numerolla 29 merkatun, talon takaosa. Rakennuksen kellarit oli tehty kauppatoiminnalle, ensimmäisessä kerroksessa toimi pubi, ja talon pohjois-siivessä oli hotelli. Toinen rakennuksen kerros oli renessanssityylinen ja sitä hallitsevat renessanssille tyypilliset vaakasuoraviivat. Koristeellisin julkisivun osa on jaettu neliöihin, joissa on postiaseman merkit ja symbolit. Tämä on yksi ensimmäisistä julkiseen käyttöön tarkoitetuista rakennuksista kaupungissa. Talossa on toiminut hevospostin asema, sisäpihassa oli hevosten tallit, ja rakennuksessa oli myös pieni hotelli matkustajille. Vuosina 1968-71 rakennusta peruskorjattiin onnistuneesti, ja nykyään rakennuksessa toimii posti, josta saa myös erityisen postileiman, jossa lukee ”Vanha posti 1500-luku”.

4.3. Viestintä historian museo (Rotušės a. 19)

Museossa voi tutustua erilaisiin postimerkkeihin, asiakirjoihin, 1900-luvun viestintälaitteisiin ja niiden kehitysvaiheisiin. Museon näyttelyssä ja museon arkistoissa on yli neljäsataa Liettuan ja maailman postin, radion, sähkeen, puhelimen ja tietotekniikan historiasta kertovia esineitä, asiakirjoja ja valokuvia. Museossa on pysyvästi esillä postimerkkien kokoelmat.

4.4. Liettuan lääketieteen ja farmasian historian museo (Rotušės a. 28)

Museon kokoelma koostuu Liettuan lääkäreiden ja farmaseuttien henkilökohtaisista esineistä, lääkärilaitteista, asiakirjoista sekä sairaaloiden ja apteekkien laitteista. Museossa esitellään myös farmasian ja lääketieteen esihistoriaa, esimerkiksi vauvan hoitavaa shamaania tai liettualaista metsän reunoissa asunutta tietäjäeukkoa.

4.5. Maironisin talo (Rotušės a. 13)

Asuintalo on rakennettu 1700-luvulla yhdistäen kolme goottilaisella tyylillä rakennettua taloa. Koristeelliset portaat johtivat toiseen kerrokseen, jossa oli asuin- ja edustustilat. Vuonna 1910 liettualainen runoilija Jonas Mačiulis-Maironis osti talon, vuokrasi osan siitä pois ja sisusti tyylikkäästi oman asuntonsa arvokkailla tauluilla ja taideteoksilla. Asunnossa järjestettiin usein kirjallisuuden iltoja, jotka vetivät puoleensa sodanvälisen ajan Kaunasin intellektuelleja. Nykyään rakennuksen toisessa kerroksessa on Maironisin memoriaaliasunto, johon on kerätty monia asunnossa olleita esineitä ja sitä yritetty luoda autenttisen asunnon sisustuksen kaltaiseksi. Rakennuksessa on myös kirjallisuuden museo, ja perinteiden mukaisesti siellä järjestetään edelleen kirjallisuuden iltoja sekä muita kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia. Nykyään ne järjestetään kellarin salissa.

4.6. Jesuiittojen rakennuskokonaisuus ja Pyhän Francisco Xavierin kirkko (Rotušės a. 7, 8, 9)

Aukion eteläpuolelta dominoi barokkilainen jesuiittojen kirkko ja sen molemmin puolin liitetyt luostarin ja koulun rakennukset. Jesuiitat asettuivat korttelissa vuonna 1642, jolloin Kojelavičiuksen veljekset ostivat viisi tonttia ja lahjoittivat ne luostarille. Arvokkain rakennuskokonaisuuden osa on Pyhän Francisco Xavierin kirkko. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1666, ja kirkko valmistui vasta vuonna 1759. Rakentaminen kesti pitkään, koska sen aikana kirkko tuhoutui palossa muutaman kerran. Huomion arvoista on se, että aukion sijaintiin nähden kirkon pääjulkisivu on pohjoispuolella, eikä länsipuolella, kuten kirkoilla yleensä on. Vuonna 1787 jesuiittojen veljeskunta lopetti toimintansa, ja kirkko sekä muut rakennukset siirtyivät fransiskaanien omistukseen. Kirkko, ja etenkin sen interiööri, tuhoutui vuoden 1812 sodan aikana. Kirkko oli hylätty monia vuosia ja käyttämätön, kunnes Tsaari Aleksanteri I käskystä kirkko muutettiin ortodoksien kirkoksi. Vuodesta 1843 lähtien kirkko tunnettiin Aleksander Nevskin kirkkona. Ensimmäisen maailmasodan jälkeen kirkko palautettiin jesuiitoille, jotka lisäsivät kaksikerroksisiin rakennuksiin vielä kaksi kerrosta pilaten näin arkkitehtuurisen rakennuskokonaisuuden ilmeen. Toisen maailmansodan jälkeen kirkosta tuli kuntosali. Kirkon vieressä olleessa koulussa opetti runoilija Adam Mickiewicz vuosina 1819-1823. Nykyään koulu toimii jesuiittojen lukiona, ja kirkko on jälleen toiminnassa.

5. Perkūnasin talo (Aleksoto g. 6)

Talo on yksi harvoista nykyaikaan jääneistä goottilaisen arkkitehtuurin aikakauden rakennuksista. Talo on yksi harvoista nykyaikaan jääneistä goottilaisen arkkitehtuurin aikakauden rakennuksista. Puutteellisien tietojen mukaan rakennus oli 1500-luvulla kauppiaan asuintalo. Aina 1700-lukuun asti rakennuksen oikealla puolella oli identtinen rakennus, joka toimi varastona. Rakennus on yksi ainutlaatuisimmista goottilaisen arkkitehtuurin rakennuksista Liettuassa. Rakennuksen sivut ovat yksinkertaisia, julkisivu on koristeltu tiilien muodostamilla ruuduilla. Itäisellä julkisivulla on erikokoisia ikkunoita, rakoja ja mestarimaisia tiilien muodostamia koristeita. Julkisivun koristuksessa on käytetty seitsemäätoista erimuotoista tiilityyppiä. Jesuiitat ostivat talon 1600-luvulla ja käyttivät siitä kappelina. 1800-luvulla rakennuksessa toimi ensimmäinen Kaunasin teatteri. Vuonna 1818 rakennustöiden aikana talon seinästä löytyi pieni patsas, joka on luultavasti pakanallisten Perkūnasjumala. Löydetty patsas antoi nimen koko talolle. Nykyään Perkūnasin talo on jesuiittojen lukion omistuksessa, ja talossa toimii Adam Mickiewiczin museo.

6. Vytautasin kirkko (Aleksoto g. 3)

Neitsyt Marian taivaaseen astumisen kirkko on yksi keskiaikaisista rakennuksista Kaunasissa. Liettuan Vytautas Suuri –suurruhtinaan juhlavuotena 1930 kirkko sai Vytautasin kirkon nimen. Legendan mukaan kirkon rakensi itse Vytautas Suuri sen jälkeen, kun hän palasi takaisin hävittyään Vorskla-taistelun tataareja vastaan Ukrainassa. Vuonna 1439 fransiskaaneille annettiin lupa pitää saksankielisiä jumalapalveluksia Kaunasissa asuneille saksalaisille kauppiaille. Nykyään kirkko on Nemunas-joen rannalla, mutta vielä 1600-luvulla kirkon ja joen välissä oli tiheästi rakennettuja puutaloja. Kirkko on vaurioitunut monesti sotien ja tulvien aikana, mutta säilytti silti alkuperäisen pohjan ja goottilaiset muotonsa. Vuonna 1859 tsaarin käskystä kirkosta tehtiin ortodoksisen Pyhä Nikolauksen kirkko. Vuonna 1870 kirkon yhteydessä ollut fransiskaanien luostari tuhottiin ja sen tilalle rakennettiin Valtiollinen sairaala. Vuonna 1990 kirkko peruskorjattiin, ja kirkon torni rakennettiin uudelleen Maskovskisin piirrosten mukaisesti.

7. Vytautas Suuren silta

Ensimmäinen puinen silta rakennettiin vuonna 1812 ja sitä käyttivät Napoleonin armeijan elonjääneet sotilaat palatessaan taistelusta Venäjällä. Pysyvää siltaa Kaunasista Aleksotasiin ei ollut vuoteen 1914 asti. Aleksotasissa Venäjän aikana, ja myös itsenäisen Liettuan aikana, oli hieman erilaiset lait voimassa, ja kalenterikin oli erilainen. Kaunas oli silloin Venäjän puolella, ja Aleksotas ja Užnemunė Puolan kuningaskunnan puolella. Vytautas Suuren siltaa kutsuttiin vitsikkäästi pisimmäksi maailmassa. Kaunasin puolella oli käytössä vanhanaikainen ortodoksinen kalenteri, ja Užnemunėn puolella käytettiin katolilaista nykyaikaista kalenteria. Koska kalenterien ero oli 13 päivää sanottiin, että sillan toiselle puolelle pääseminen ”kesti” 13 päivää. Toisen maailmansodan alussa Vytautas Suuren silta räjäytettiin. Saksalaisen miehityksen aikana oli rakennettu väliaikainen kelluva silta, ja se oli käytössä koko miehityksen aikana. Vuonna 1948 rakennettiin väliaikainen puinen silta. Tulva tuhosi sen, ja saksalaiset sotavangit rakensivat sen sijaan nykyisen Aleksotasin sillan. Sillalla oli myös nostettava osa, mutta se toimi huonosti eikä sitä otettu käyttöön.

8. Aleksotasin funikulaari (Amerikos lietuvių g. 8)

Funikulaari oli rakennettu vuonna 1935. Kaikki köysiradan osiot ovat autenttisia ja toimivat edelleen yli seitsemänkymmenen vuoden jälkeen. Vaunut, istuimet ja asemien rakennukset ovat alkuperäisiä. Funikulaarilla pääsee Aleksotasin kukkulalle, josta avautuu näkymä sekä Kaunasin keskustaan että vanhaankaupunkiin. Kaunas on anoa kaupunki Baltian maissa, jossa funikulaari on käytössä.


8.1. Aleksotasin panoraama (Amerikos lietuvių g.)

Aleksotasin kukkulalta, jonka päälle pääsee funikulaarilla, avautuu näkymä Kaunasin vanhaan kaupunkiin. Alhaalla näkyy hyvin Nemunas- ja Neris-jokien yhdyskohta, ja sen vieressä oleva Kaunasin linna ja kolmen tornin kokonaisuus: ”Valkoinen joutsen” eli raatihuone ja kaksi Jesuiittojen kirkon tornia, Nemunasin rannalla oleva Vytautasin kirkko ja sen vieressä oleva Perkūnasin talo. Taustalla näkyvät kirkkojen tornit ja hallitseva katedraali sekä goottilaiseen tyylin keskiajalla rakennettujen talojen katot ja vanhan kaupungin katuverkosto. Kukkulalta näkyy myös keskusta ja sitä ympäröivät Žaliakalnisin kukkulat ja korkea Jeesuksen ylösnousemuksen kirkko.

9. Pyhän Pietarin ja Paavalin katedraali basilika (Vilniaus g. 1)

Kaunasin katedraalin basilikan rakennettiin monia vuosisatoja, ja monien aikakausien arkkitehtuurin ja taiteiden vaikutukset muodostavat toimivan kokonaisuuden. Rakennustyöt alkoivat 1400-luvun alkupuolella Vytautas Suuren aikoina. Ensimmäisen kerran kirkko on mainittu kirjoitetuissa lähteissä vuonna 1413. Silloin se vielä oli pieni seurakunnan kirkko. Sisustuksessa on vain vähän goottilaisen arkkitehtuurin elementtejä, muun muassa holvit alttarin osiossa ja holvit molemmissa sakastin kerroksissa, jotka ovat hyvin näkyvissä arkadin läpi alttarin osiosta. Holvit keskiajalla olivat paras rakentajien ammattitaidon näyte. 1500-1600 -luvuilla kirkkoa laajennettiin silloin ja rakennettiin kaksi tornia, joista yksi on säilynyt nykyaikaan. Kirkon sisustus sai renessanssin ja barokin piirteitä. Arvokkain ja taiteellisin kirkon alttari sijaitsee vasemmassa sivulaivassa. Alttari on rakennettu barokille tyypillisellä tavalla. Puun onttoihin pilareihin on veistetty viinimarjat. Alttaria koristaa Marian taivaan astumisen ja Marian kruunajaisten maalaukset. Vuonna 1732 iso tulipalo tuhosi kirkon tornit ja kellot, katon ja osan alttariholveista. 1700-luvulla kirkkoa rakennettiin uudestaan ja siihen lisättiin barokkityyliset alttarit. Vuonna 1864 Samogitian hiippakunnan keskuksen siirrettiin Kaunasiin ja kirkosta tuli katedraali. Kirkkoon rakennettiin isot suuret urut, lisättiin uudet taulut ja freskot. 1800-luvulla lisättiin neogoottilainen Pyhän Hengen kappeli, ja vuonna 1921 katedraali sai basilikan nimen. Etelämmäisellä kirkon seinällä on runoilijan Maironisin hauta, vuonna 2000 Pyhän Hengen kappeliin haudattiin kardinaali Vincentas Sladkevičius.

10. Kaunasin kaupunkimuseo (M. Valančiaus g. 6)

Museo kerää kaupungin historian, tieteen ja talouden, kulttuurin ja taiteen, audio-visuaalisen ja arkeologian kokoelmat. Nykyinen kaupunkimuseo jatkaa ensimmäisen museon, jota silloin kutsuttiin Tieteen ja talouden museoksi, tärkeimmät työt Kaunasissa. Museo perustettiin uudelleen vuonna 2005 ja vuonna 2008 se avasi ovensa kävijöille. Kaupunkimuseo toimii klassisismin tyylin talossa, jolla on tärkeä historiallinen merkitys Liettuan valtion uudelleenmuodostumisessa.

11. Vilnan katu

Se on vanhin kaupungin katu, joka oli keskiajalla Vilnaan johtava tie. Suurin osa katua reunustavista rakennuksista oli puisia, myöhemmin rakennettiin rikkaampien kauppiaiden punatiilitaloja, joista muutama on säilynyt nykypäivään. Nykyään se on kävelykatu ja vanhan kaupungin pääväylä.

Talo Vilniaus g. 7

Tässä paikassa oli alun perin puinen talo, joka paloi, ja sen tilalle rakennettin 1500-luvulla goottilaisen tyylin tiilitalo. Tulipalojen ja sotien jälkeen talo rakennettiin uudelleen vuonna 1808 ja annettiin Augustinilaisille munkeille. Talo on muurattu goottilaisella menetelmällä, mutta seinän sisällä on paljon kiviä, koristuksessa on käytetty erimuotoisia tiiliä. Rakennuksen keskellä oli sisäänpääsyportti pihaan.

Talo Vilniaus g. 10

Rikkaan kaupunkilaisen asuintaloa aloitettiin rakentaa 1500-luvun alkupuolella ja rakennettiin vaiheittain. Nykypäivään säilyivät goottilaistyyliset kellarit ja porraskäytävät, osa renessanssin elementeistä ja barokkilaiset päätykolmiot. Julkisivu Vilnan kadun puolelta koostuu kahdesta osasta, jotka yhdistää sisäänpääsyportti.

Talo Vilniaus g. 11

Asuintalo 1500-luvulta. Alussa talo oli yksikerroksinen. 1500-luvun loppupuolella ja 1600-luvun alkupuolella lisättiin toinen kerros ja päätykolmio. Julkisivu oli ilman laastia, seinät muurattu kivistä, ulkokuori oli tehty goottilaisella menetelmällä muuratuista tiilistä. Julkisuvulla yhdistyy hyvin goottilainen ja renessanssin tyylit. Talon peruskorjattiin vuonna 1963. Ensimmäinen kerros on alkuperäinen, päätykolmio rakennettiin uudestaan ajan hengessä. Itäistä julkisivua hallitsee goottilainen mustatiilikoriste.

12. Dominikaanien luostari ja Kristuksen Ruumin kirkko (Vilniaus g. 31/1)

Dominikaanimunkit saivat lahjaksi muutaman tontin, ja 1600-luvulla he alkoivat rakentaa luostaria ja kirkkoa. Silloin tontti oli vielä kaupungin reunalla. Luostari jakoi tontin kahteen, melkein neliömuotoiseen pihaan. Yhdestä niistä oli pääsisäänkäynti Vilnan kadun puolelta. Tällainen luostarin pohja on ainutlaatuinen Liettuassa. Kristuksen Ruumin kirkko rakennettiin käyttäen entisen talon raunioita. Viimeistelytyöt vuosina 1682-1690 teki italialainen arkkitehti P. Putini, joka rakensi päätyönään Pažaislisin luostarin. Kaikki seitsemän kirkon alttaria olivat barokkityylisiä, kirkon lattia oli marmoria. Vuonna 1845 kirkko ja luostari suljettiin. Vuosina 1863-1866 kirkosta tuli ortodoksien kirkko, sen julkisivu muutettiin bysanttilaiseksi. Vuosina 1920-1921 osittain korjatusta kirkosta tuli jälleen katolilainen. Vuonna 1933 pääjulkisivu oli koristeltu J.Mikėnasin kivimosaiikilla. Neuvostoaikoina kirkkoa käytettiin elokuvateatterina. Nykyään kirkko kuuluu Vytautas Magnus yliopiston Teologiselle tiedekunnalle.

13. Synagoga (E. Ožeškienės g. 17)

Kaunasin synagoga rakennettiin vuonna 1872 ja se on niin kutsuttu kuoro synagoga. 1800-luvulla syntyneillä kuoro synagogilla on nimensä mukaan kuoro ja ne muistuttavat näin hieman katolilaisia kirkkoja. Kaupunkien ja kylien keskustoja dominoivat aina katolilaisten tai ortodoksien kirkot, ja synagogat olivat aina kaupunkien laidoilla. Sen lisäksi synagogat eivät voineet olla kirkkoja korkeampia. Kaunasin synagoga on yksi kolmesta tällä hetkellä Liettuassa toimivista synagogista.

14. Pyhän Gertrudin kirkko ja Mariaanien luostari (Laisvės al. 101 A)
Aina 1800-luvun puolenväliin asti tämä paikka oli Kaunasin kaupungin reunaosa. Pieni, usein pikkukirkoksi kutsuttu, entisen pienen hautausmaan kirkko Vilnan tien varrella rakennettiin 1400-luvulla. Vanhin osa on kirkon laiva, torni on rakennettu 1500-luvun puolivälissä. Vuosien 1655-1661 sodan aikana kirkko vaurioitui ja korjattiin vuonna 1680. Kirkko on muurattu goottilaisella menetelmällä, alkuperin katto oli tehty puisista kattotiilistä, myöhemmin kirkolla oli olkikatto. 1700-luvulle asti kirkosta piti huolta Kaunasin seurakunnan papit, silloin myös rakennettiin barokkilaiset alttarit. Kirkko vaurioitui 1812 sodan aikana. 1800-luvulla kirkko muutettiin ortodoksilasiseksi. Kirkon ulkoseinät peitettiin laastilla, seiniin tulivat ikkunat ja katon muoto muuttui. Kirkon yhteydessä on eri aikoina toiminut ainakin kolme luostaria. Vuonna 1948 kirkko suljettiin, ja siihen perustettiin Terveysministeriön ylläpitämä lääketekniikan kauppa, joka toimi vuoteen 1987. Kirkon peruskorjauksen aikana vuonna 1992 goottilaiset kirkon piirteet palautettiin, ja kirkko sekä luostarirakennukset palautettiin mariaanilaisille. Kirkossa on ainutlaatuiset V. Kvašyksen tekemät kiviset Kristuksen tien ristikukkulalle kuvaavat teokset.

15. Kaupungin muuri ja Myllerin torni (I. Kanto g. / Kęstučio g.)

Vuonna 1655 kuningas Juhana II Kasimir käski kaunalaisia rakentamaan puolustusmuurin kaupungin ympärille, mutta vuosien 1655-1661 sota pysäytti rakennustyöt. Myllerin torni mainittiin ensimmäisen kerran vasta vasta vuonna 1666. Keskeneräisen muurin rakentaminen pysäytettiin vuonna 1668, ja se puolusti kaupunkia ainoastaan pienrikollisilta. 1700-luvulla osat muuria käytettiin vieressä olevan hautausmaan seinänä. Laisvėspuistokujan läheisyydessä olleen Tataarien torni poistettiin vuonna 1894. Vuonna 1966 tehtiin säilytystyöt Myllerin tornin raunioille ja noin 40 metrisille kaupungin muurin jätteille.

KAUNAS VÄLIAIKAISENA LIETTUAN PÄÄKAUPUNKINA

16. Presidentin palatsi (Vilniaus g. 33)

Rakennus valmistui vuonna 1860, ja vuonna 1876 Venäjä osti sen ja perusti kuvernöörin residenssin. Liettuan itsenäistymisen jälkeen Kaunasista tuli väliaikaisesti Liettuan pääkaupunki, ja vuosina 1919-1940 rakennusta käytettiin Presidentin palatsina. Ensimmäisessä kerroksessa oli asuinosuus, pääsisäänkäynnin vieressä oli vartijan huone. Toisessa kerroksessa paraatipuolella oli kaksi edustussalia ja pienehkö ruokasali. Kolme Liettuan presidenttiä, A. Smetona, K. Grinius, ja A. Stulginskis asuivat ja työskentelivät palatsissa. Neuvostoaikoina rakennuksesta tuli pioneerien talo ja vuodesta 1955 se oli opettajien talo. Vuonna 2005 tehdyn peruskorjauksen jälkeen palatsista tuli M.K. Čiurlionisin museon osa. Muutama vuosi sitten palatsin pihaan tuli entisten presidenttien patsaat.

17. Maironisin lukio (Gimnazijos g. 3)

Koulu rakennettiin vuonna 1868. Vuonna 1920 koulussa järjestettiin Liettuan parlamentin perustuskokous. Koulun rakennuksessa äänestettiin tärkeitä lakiasioita: maaoikeuksien uudistus, jonka mukaan noin 60 000 ihmistä saivat maata, sekä monetarisen systeemin laki, jonka mukaan vuonna 1922 Liettuassa otettiin käyttöön rahayksiköksi liti. Oikeusministeriön palatsin valmistuessa parlamentin istunnot siirtyivät sinne, ja vuodesta 1927 lähtien rakennuksessa toimii Aušra-niminen tyttöjen lukio. Tällä hetkellä koululla on papin, runoilijan ja historioitsijan Maironisin, joka myös opiskeli tässä koulussa, nimi.

18. Käräjäoikeustalo (Laisvės al. 103)

Rakennus on 1800-luvun loppupuolelta. Pääjulkisivussa on paljon eklektisen uusklassismin koristeluja. Vuodesta 1883 rakennuksessa on toiminut käräjäoikeus, valtakunnansyyttäjänvirasto, asianajajat. Vuonna 1918 itsenäinen Liettua otti haltuunsa saksalaiset oikeudenkäyntiasiakirjat. Saksalaiset kuitenkin tuhoivat poliittiset oikeudenkäynninasiakirjat. Ensimmäinen oikeusistunto Liettuan kielellä tapahtui vuoden 1919 toukokuussa. Rakennuksessa, joka on yksi kookkaimmista rakennuksista kaupungin keskustassa, toimii nykyäänkin oikeus.

19. Laisvės puistokuja

Vuoden 1847 Kaunasin uuden kaupunginosan asemakaavassa tämä katu oli suunniteltu pääkaupungin kaduksi liikenteelle ja kävelijöille, ja se oli nimetty Nikolauksen kaduksi. Katu on 1621 metriä pitkä, ja sen keskiosaan istutetut puut muodostavat kävelyja lepoalueet. Noin 1800-luvun loppupuolella kadusta tuli kaupungin hallinnollinen, kauppa- ja kulttuurikeskus. Sen jälkeen, kun päätettiin rakentaa Kaunasin linnoitus, korkeammat kuin kaksikerroksiset rakennukset kaupungissa kiellettiin. 1800-luvun loppupuolella katua valaisivat ensimmäiset sähkölamput. Vuoden 1982 remontin jälkeen kadusta tuli kävelykatu, jossa toimivat monet toimistot, ravintolat ja kaupat. Laisvės puistokatu on suosittu kaunaslaisten ja turistien kävelykatu.

20. Postitalo (Laisvės al. 102)

Postitalo on yksi koristeellisemmista 1930-luvun taloista. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti F. Vizbaras. Postitalo on symmetrinen, pääjulkisivu on Laisvės puistokujalle päin. Julkisivussa ja sisustuksessa on paljon kansallistaiteen elementtejä. Pintaosioissa on käytetty vain paikallisia rakennusmateriaalia, portaat on tehty graniittista. Koristeet imitoivat kansallisia puuveistoksia, lattia muistuttaa perinteisten päiväpeittojen raitakuvioita. Talo valmistui vuonna 1931. Laisvės puistokujan puolelta pääsi lennätinkonttorille sekä puhelin ja postipankin palveluosastolle, siellä oli myös tulliosasto. Lennätinyhteys on toiminut kahdenkymmenenseitsemän valtion kanssa ja lehdet tulivat ainakin Belgiasta, Tšekkoslovakiasta, Virosta, Ranskasta, Italiasta, Latviasta, Suomesta, Sveitsistä ja Saksasta. Nykyäänkin rakennuksessa toimii postitalo.

21. Kaupungin hallitustalo (Entinen Säästökassan talo) (Laisvės al. 96)

Rakennus valmistui vuonna 1940 arkkitehti A. Funkasin suunnittelemana. Ensimmäisessä kerroksessa koristeena on ruskehtavaa kiillotettua graniittia, pääsisäänkäynti on mustasta kiillotetusta graniitista. Ensimmäisen kerran Liettuassa rakennuksessa on toiminut pneumaattinen sisäposti, kellarissa oli holvi. Toisen maailmansodan jälkeen talon otti käyttöönsä kommunistinen puolue. Vuosina 1981-83 tehtiin muutoksia rakennuksen sisällä, avattiin ruokala, neuvotteluhuone ja odotussali. Nykyään talossa toimii kaupungin hallitus ja virastot.

22. Vytautas Suuren muistomerkki (Laisvės al.)

Vuonna 1930 muistomerkin teki veistäjä V. Grybas juhliessaan Vytautas Suuren 500 vuotisjuhlaa. Alkuperäinen muistomerkki katosi Neuvostoliiton aikoina ja sen tilalle tehtiin uusi muistomerkki, joka pystytettiin vuonna 1990.

23. Kaupungin puutarha, Kaunasin valtiollinen musikaalinen teatteri (Laisvės al. 91)

Uuden kaupunginosan kaavaa tehtäessä entisen katolilaisten hautausmaan tilalle suunniteltiin Kaupungin puutarha. Hieman sivummalla Laisvės puistokujalta Kaupungin puutarhassa on Kaunasin valtiollisen musikaalisen teatterin rakennus. Se on Liettuan oopperan alkulähde. Ensimmäinen liettuan kielinen Traviatan ensi-ilta oli 31.12.1920. Päivää pidetään myös Liettuan oopperan syntymäpäivänä. Nykyään teatterissa esitetään oopperoita, operetteja ja musikaaleja. Kaupunginpuutarhassa on monien Liettuan säveltäjien, taiteilijoiden ja laulajien patsaita. Lähellä puistokujaa on myös muistomerkki Romas Kalantalle, joka vuonna 1972 poltti itsensä protestissa Neuvostoliiton miehitystä vastaan. Sen jälkeen kaupungissa alkoivat laajemmat vapautta vaativat protestit. Muistomerkki pystytettiin vuonna 2000.

24. Filharmonia (Oikeusministeriö) (L. Sapiegos g. 5)

Toukokuun 21. vuonna 1926 silloinen Liettuan presidentti Antanas Smetona avasi juhlallisesti Oikeusministeriön työmaan. Talon yläpuolella luki kultaisilla kirjaimilla ”Justitia est fundamentum regnorum”. Oikeusministeriön rakennuksen valmistuttua siellä kokoontui myös Liettuan Seimas (Eduskunta). Perustuslain mukaisesti istunnot olivat kahdesti vuodessa – helmikuussa ja syyskuussa. Talossa on toiminut myös virkamiesten syytteet käsittelevä tribunaali. Sodan jälkeen talossa on toiminut filharmonia.

25. Liettuan pankki (Maironio g. 25)

Liettuan pankin pääkonttorin suunnittelu kilpailutettiin kansainvälisesti. Voittajaksi selviytyi pariisilainen arkkitehtiryhmä, mutta heidän ehdotuksensa paljastui myöhemmin liian kalliiksi. Liettuan arkkitehti ja arkkitehtuurin professori M. Songaila sai tehtäväkseen valmistaa uuden suunnitelman. Rakennus valmistui vuonna 1928. Pankkitalo on monumentaalinen kadun kulmarakennus, jolla on kolme erilaista julkisivua. Kulmajulkisivussa olevat Liettuan valtiolliset symbolit säilyivät Neuvostoliiton aikana, koska ne oli peitetty paksulla laastikerroksella. Pankinsalia hallitsevat antiikin teemat. Tämä pankki on yksi turvallisimmistä, ja siellä on vanhat englantilaisvalmisteiset holvit. Vuosina 1996-1997 sisustus oli palautettu alkuperäiseen vuoden 1929 valmistuneeseen kuntoonsa. Tämä rakennus on yksi arvokkaimmista sotienvälisen ajan julkisrakennuksista. Nykyään talossa toimii Liettuan pankin museon osasto. Pankin museon kokoelma koostuu Liettuan pankin ja rahan käytön historiasta kertovista esineistä.

26. Vytautas Suuren Sotamuseon puistikko (Vienybės a.)

Tämä pieni aukio oli merkitty uuden Kaunasin kaupungin kaavassa vuonna 1847. Ensin tässä aukiossa on toiminut hevos- ja klapitori, myöhemmin torille pystytettiin kahdeksan pientä kauppaa. Aukion koillisosassa oli 111. Tonavan jalkaväen ja 8. Smolenskin rakuunan rykmenttien päämajat. Vuonna 1900 aukiolla oli rakennettu sähkötuotantolaitos, joka oli korkein rakennus kaupungissa. Aukio oli kivillä päällystetty, vieressä oli ortodoksinen kirkko. Liettuan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1921 entisissä sotilaallisissa rakennuksissa avattiin sotilaallinen museo ja M.K. Čiurlionisin galleria. Aukio suunniteltiin uudelleen pieneksi puistikoksi, rakennettiin tuntemattomaan sotilaan hauta, peltokivistä rakennettiin muistomerkki kaatuneille itsenäisyyden taistelijoille ja rakennettiin paikka ikuiselle tulelle ja puisille risteille. Vuonna 1928 juhlittiin Liettuan itsenäisyyttä ja kymmenvuotisjuhlan aukiolle rakennettiin Vapauden patsas, josta tuli koko aukion päänähtävyys ja Kaunasin symboli. Vuosina 1928-1933 rakennettiin tunnettujen liettualaisten poliitikkojen, kirjailijoiden ja yhteiskunnan vaikuttajien patsaat.

Monien niistä veistäjä on J. Zikaras. Vuonna 1929 aukiolle päätettiin rakentaa Kansan museon, ja sitä varten järjestettiin kilpailu. Tuomaristossa oli kolme ulkomaalaista arkkitehtia Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Kilpailuun osallistui kuusitoista liettualaista ja yksi belgialainen arkkitehti. Sopivaa voittajaa kuitenkaan ei löydetty, ja tehtävä annettiin Pietarista Kaunasiin muuttaneelle arkkitehdille V. Dubeneckille. Vuonna 1936 Kansan museo valmistui ja siihen muuttivat Sota museo ja M.K. Čiurlionisin taidemuseo. Neuvostoliiton vuosina puistikko muuttui paljon ja melkein kaikki patsaat ja muistomerkit tuhottiin. Vuonna 1970 aukiolle pystytettiin Leninin patsas (patsas poistettiin myöhemmin asukkaiden toiveesta) ja sen viereen steelat nimeltään ”vallankumous”, ”rauha”, ja ”työ”. Vuonna 1975 aukion ympäri rakennettiin Kaupungin ja Teollisuussuunnittelun instituuttien toimistot ja muut toimistorakennukset sekä Vytautas Magnus yliopiston rakennukset. Kaupunkilaisten rahoittamana puistikko on palautettu siihen kuntoon, jossa se oli ennen Neuvostoliiton miehitystä. Nykyään aukiolla järjestetään usein tärkeät kaupungin ja valtion juhlat. Aukiolta hyvin näkyy korkealla kukkulalla oleva Ylösnousemuksen kirkko.

26.1. M.K. Čurlionisin taidemuseo (V. Putvinskio g. 55)

Museo perustettiin vuonna 1921. Vuonna 1925 avattiin väliaikainen M.K. Čiurlionisin taidegalleria. Vuonna 1936 galleriasta tuli Vytautas Suuren kulttuurin museo, joka muutettiin nykyiseen rakennukseen ja vuonna 1944 nimitettiin M.K. Čiurlionisin museoksi. Vuonna 1969 rakennukseen liitetyssä lisäosassa avattiin M.K. Čiurlionisin taideteoksien galleria. Vuonna 1997 museo sai kansallismuseon statuksen. Museon kokoelmat koostuvat kuuluisimman Liettuan taiteilijan M.K. Čiurlionisin teoksista, Liettuan kansallistaiteen ja taide-elämän arkistoista, 1400-1900 lukujen Liettuan ajan ulkomaiden taideteoksista, muinaistaide-esineistä ja numismatiikan kokoelmista.

26.2. Vytautas Suuren sotamuseo (K. Donelaičio g. 64)

Museon kokoelmat koostuvat arkeologisista löydöistä, kylmä- ja ampuma-aseista, ammuksista, ulkomaalaisten sotilaiden univormuista, Lituanica lentokoneen esineistä ja dokumenteista, diojen ja valokuvien kokoelmista.





27. Žaliakalnisin funikulaari (Aušros g. 6)

Tämä on vanhin funikulaari Liettuassa. Funikulaarista neuvoteltiin itävaltalaisten, saksalaisten ja sveitsiläisten yritysten kanssa. Kilpailun kuitenkin voitti ja projektin toteuttamisen oikeudet sai saksalainen Curt Rudolphin yritys Dresdenistä. Elokuun 5. 1931 funikulaari otettiin virallisesti käyttöön. Alussa käytössä

oli vain yksi vaunu, ja toinen oli täytetty kivillä paremman tasapainon vuoksi. Nykyään funikulaari on sekä paikallisen julkisen liikennen osa, että turistien nähtävyys. Funikulaarilla on kätevä päästä keskustasta Ylösnousemuksen kirkolle.

Hyppää kyytiin! Funikulaari on ainutlaatuinen liikennemuoto ja sen kaikki osat, muun muassa vaunut, radat ja asemarakennukset, ovat alkuperäisiä. Mäeltä, jolle pääsee funikulaarilla, avautuu mahtavat näkymät. Kaunas on ainoa kaupunki Baltian maissa jossa on käytössä funikulaari.

28. Jeesuksen ylösnousemuksen kirkko (Žemaičių g. 31)

Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1932 arkkitehti K. Reisonsin suunnittelemana. Kirkon oli tarkoitus olla Liettuan itsenäisyyden symbolina, ja sen rakentaminen rahoitettiin ihmisten lahjoituksina. Rakennustyöt olivat jo loppuvaiheessa, kun Neuvostoliitto miehitti Liettuan ja vuonna 1940 kirkko takavarikoitiin. Jo vuonna 1952 kirkon rakennuksissa oli radiotehtaan koneistohalli. Vuonna 1989 rakennus palautettiin kirkolle, ja vuoden 2004 jouluna kirkko vihittiin. Kirkon katolta avautuu kaunis Kaunasin näkymä.


29. Pyhän Arkkienkelin Mikaelin (Kaunasin varuskunnan) kirkko (Nepriklausomybės a. 14a)

Venäjän tsaarin Aleksanteri II päätöksellä Kaunasista tuli ensimmäisen luokan puolustuskaupunki, ja vuonna 1882 alkoi Kaunasissa puolustuslinnakkeiden rakentaminen. Noin kahdenkymmenenviiden kilometrin pituisen puolustusrakennuksien renkaan, joka ympäröi kaupungin, rakentaminen kesti kymmenen vuotta. Suunnitteluista kahdestatoista linnakkeista vain yhdeksän rakennettiin. Kaunasissa asui noin 35 000 venäjälaista sotilasta vielä 1900-luvun alussa. Se oli noin 30% koko kaupungin väestä. Kaunasin puolustuslinnoituksen henkilökunnalle rakennettiin vuonna 1895 Pyhän Pietarin ja Paavalin neonbysanttilaistyylinen kirkko. Kirkon suunnittelivat ja rakensivat venäläiset. Vuonna 1919 kirkon muutettiin katolilaiseksi ja nimitettiin Pyhän Arkkienkelin Mikaelin varuskunnan kirkoksi. Vuonna 1965 lähtien kirkossa toimii lasimaalaus- ja kuvanveistosmuseo. Nykyään kirkko on ensisijaisesti armeijan käytössä, kirkossa järjestetään usein konsertteja ja näyttelyjä.

30. Mykolas Žilinskasin taidegalleria (Nepriklausomybės a. 12)

Galleria rakennettiin vuonna 1989 (arkkitehdit E. Miliūnas, E. Kisielius, S. Juškys). Galleria sai nimensä Liettuan taidekeräilijän Mykolas Žilinskasin (1904–1992) mukaan, joka jätti kokoelmansa yhteiskunnalle. Museon eteen pystytettiin vuonna 1991 alastoman miehen veistos (kuvanveistäjä P. Mazuras).

31. Stumbrasin tehdasmuseo (K. Būgos g. 7)

Stumbrasin tehtaanmuseossa voi tutustua liettualaiseen alkoholinkäyttökulttuuriin, Stumbras-yrityksen historiaan ja sen roolin Liettuan teollistumisen aikana. Vierailijat tutustutetaan satavuotiaisiin rakennuksiin, vanhoihin valokuviin. Esitellyssä ovat myös vanhat valmistuslaitteet, etiketit ja pullot. Museossa on myös sodan välisen ajan suurosakkaan Mykolas Velykisin toimistohuone. Vierailija saa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua nykyiseen alkoholijuomien tehtaaseen.

32. Pažaislis-luostari (T. Masiulio g. 31)

Pažaislis-luostari on yksi kauneimmista barokkiarkkitehtuurin rakennuksista Liettuassa. Rakennuskokonaisuus valmistui 1600-luvulla kamaldolilaisille sisarkunnalle firenzeläisten mestarien Michelangelo Pallonin, Joan Merlin ja Pietron valvonnassa.

Mielenkiintoista! Luostarin kauneus oli hyvin tunnettu Euroopassa. Luostarissa vierailivat Ruotsin kuningas Kaarle XII, Venäjän tsaarit Aleksanteri I sekä Nikolai I, joka oli niin otettu kauneudesta, että lahjoitti 130 000 ruplaa luostarin uudelleenrakentamiselle ortodoksiluostariksi.

33. IX puolustuslinnakkeen museo (Žemaičių pl. 73)

1800-luvun loppupuolella alkoi Kaunasin puolustuslinnoituksen rakentaminen. Kaunasin kaupunkia ympäröi kahdeksan linnaketta, yhdeksän patterirakennusta ja muita puolustusrakennuksia. Yhdeksännen linnakkeen rakentaminen alkoi 1902, ja se valmistui Ensimmäisen maailmansodan aattona. Vuosina 1940-41 yhdeksäs linnake oli Siperiaan lähettyjen jakelusolmu, ja natsivuosina 1941-44 linnake toimi myös massamurhapaikkana ja on sen vuoksi usein kutsuttu kuolemanlinnakkeeksi. Toisen maailman sodan jälkeen linnake oli muutaman vuoden vankilana. Vuodesta 1948 lähtien linnake oli erilaisten maatalousjärjestöjen käytössä. Vuonna 1958 linnakkeesta tuli monipuolinen museo, joka kertoo sekä linnakkeen että neuvosto- ja natsi aikojen historiasta. Vuonna 1984 pystytettiin 32 metriä korkea kolmeosainen monumentti (kuvanveistäjä A. Ambraziūnas) fasismin uhreille. Massahautojen paikalla on kyltti joka kertoo, että paikalla oli murhattu 30 000 Liettuan ja muiden Euroopan maiden juutalaisia.

34. Liettuan kansantieteellinen museo (J. Aisčio g. 2, Rumšiškės, Kaišiadorių raj.)

Näe se! Koko Liettua yhdessä paikassa. Tämä Rumšiškėsin paikkakunnalla oleva ja Seurasaaren ulkomuseota muistuttava museo on yksi suurimmista sen tyyppisistä museoista Euroopassa.

Liettuan kansantieteellisessä museossa voi nähdä 1600-1900 lukujen kylät, kaupungit ja kartanot ulkoilmassa kävellen. Noin 174 hehtaarin alueelle on tuotu tyypillisiä rakennuksia eripuolilta Liettuaa, rakennukset on pystytetty tyypillisesti ja jopa kasvit rakennuksien ympäri ovat tarkasti historiallisesti valittuja. Rakennukset jakautuvat viiteen eri osaan etnisien alueiden perusteella: Žemaitija (Samogitia tai Ala-Liettua), Aukštaitija (Ylä-Liettua), Dzūkija (Kaakkois-Liettua), Suvalkija (Lounais-Liettua) ja Mažoji Lietuva (Vähä-Liettua). Kaikkia alueita edustavat tyypillisimmät rakennukset. Liettualaisten asuinkokonaisuudet koostuvat asuin- ja talousrakennuksista ja erilaisista valmistukseen liittyvistä rakennuksista, kuten myllyt, taonta- ja kangasvalmistusrakennukset. Kokonaisuuksiin kuuluvat myös istutukset, kukkapenkit, puutarhat ja puut sekä ristit, aidat, portit, penkit ja muut esineet.

Kaunasin matkailuneuvonta
Laisvės al. 36, LT-44240 Kaunas, Lituania
Tel. +370 37 32 34 36
Fax +370 37 42 36 78
info@kaunastic.lt www.kaunastic.lt